Joulun ihme

Jouluna tapahtui ihme ja kaksi kengurua kohtasivat jälleen toisensa <3

Jenny lennähti Melbourneen jouluaattoaamuna josta Perth-isäntämme Lachyn sekä tämän veljen opastamina suuntasimme Lachyn vanhemmille Camperdowniin. Jouluaatto on kuulemma Ausseissa vuoden suurimpia bilepäiviä, joten meillekin oli suunniteltu osallistuminen grillibileisiin kotikylässä.

Näkymiä Camperdownissa iltahämärässä.

Joulupäivänä sitten ajoimme Lachyn veljen ja tämän tyttöystävän asumuksille Warrnambooliin, joka on sattumoisin Great Ocean Roadin päätepiste.

Matkalla piipahdettiin katsomassa kukkuloita. 

Joulupäivän rantakävely.

Joulupäivän päätapahtumaa eli jouluillallista varten AJ:n ja Amandan luokse tulivat myös Amandan veljet tyttöystävineen, ja pojat grillasivat kun me muut joimme olutta. Perheen äiti oli hommannut paikalle jenkkityylisiä christmas crackereita eli sellasia ison karkin näkösiä paperipaketteja, joiden molemmista päistä vedetään kaverin kanssa ja sisältä paljastuu toiselle eli "voittajalle" kaikenmoista hassua, eli muun muassa tälläsiä tyylikkäitä kruunuja.

Ruokana oli paljon mereneläviä, joiden jäänteistä otin jostain syystä kuvan. Mutta mun mielestä tää vois hyvin olla joku hieno pavlova tai muu kakku.

 Illalla jaettiin vielä lahjoja ja minä ja Jennykin saatiin kauheasti kaikkea.

Tapaninpäivän rantahengailu.

Torstaina otimme sitten suunnaksi Great Ocean Roadin, joka on ollut mulle koko Melbournessa hengailuaikani pakkomielle. Amanda lähti ystävällisesti kuskiksi ja kolmistaan suoritimme tien nähtävyydet yhden ainoan päivän aikana.

Ensimmäinen etappi, Childers Cove.

Bay Of Islands.

Kuuluisa London Bridge, tai nykyisemmin kaiketi London Arch.

Siisteintä mun mielestä koko maisemassa on se miten noi kalliot on ihan pystysuoria koko matkalta.

Otway National Parkin saniais-sademetsää.

Triplet Falls.

Tulomatkalla onnistuttiin taidokkaasti ajamaan GORin päänähtävyyden eli 12 apostolin ohi. Kaikki Melbournesta paikalle saapuvat turistit ehtivät sinne vasta iltapäivällä, joten takaisintulomatkalla siellä olikin jo sitten paljon väkeä kameroineen. Mutta ovat ne silti komeat.

Lauantaiaamuna hyvästelimme ystävälliset isäntämme. Muistoksi joulusta jäi food babyn ja parinsadan valokuvan lisäksi jälleen ihailu ja ihmetys paikallisten ihmisten vieraanvaraisuutta kohtaan. Kaikilla keitä täällä tapaamme tuntuu ensinäkin olevan valtava talo jossa on liikaa makuuhuoneita, joihin on valmiiksi pedattu sohvasurffaajia odottavat sängyt, ja lisäksi kaikilla on hirveä hinku tarjota meille ruokaa ja ajaa meitä kaikkialle minne vain tahdomme. Tästä en tietenkään valita, mutta suomalaisen itsenäisenä ja itsepäisenä myös mulla on ollut siihen totuttelemista, että ihmiset oikeasti ovat tosi vieraanvaraisia ilman mitään taka-ajatuksia. Tarinan päätteeksi ajoimme Jennyn kanssa junalla Melbourneen, jossa kahden kengurun tiet jälleen erkanivat. Missä kohtaamme seuraavan kerran, se on vielä universumin päätettävissä. Ihanaa uutta vuotta kaverit - 2013, tule ja yllätä!