Köyhäilijän kaupunkiopas

Melbourne on kallis kaupunki. Mutta jos on ollut tarpeeksi pitkään köyhä opiskelija (Helsingissä ennen kahvilauraani kävin aina hakee yhdestä kristillisestä kirjakaupasta lönkalla ilmaista kahvia) niin nuukailusta on tullut toinen luonto ja sitä huomaa etsiytyvänsä kuin vahingossa puoli-ilmaisten asioiden pariin. Ohessa muutamia vinkkejä mikäli joku muu joskus tajuaa lähteneensä reissuun nollabudjetilla.

1. Ruoka

Ruoka on täällä ihan kauheen kallista! Onneksi on pari paikkaa mistä saa ruokaa vaikkei rahaa olisikaan. Esim. Fitzroyn Brunswick Streetillä Bimbo's Deluxe josta saa lounasaikaan sekä iltaisin 4 dollarilla pitsan. Bimbosin sisarravintola Lucky Coq Prahranissa toimii samalla hinnastolla. Jo useasti hehkuttamani Lentilshän on käytännössä ilmainen koska maksaa ei tarvitse jos ei ole rahaa. Andrean kanssa ollaan myös nyt muutamana mennäsunnuntaina käyty Albert Parkissa Hare Krishna -temppelissä, jossa saa sunnuntai- ja lauantai-iltaisin neljän ruokalajin illallisen täysin ilmaiseksi! Ekaks vähän hävetti mutta aika nopeesti se meni ohi :) Ruoka syödään ilahduttavassa temppelin sisäpihalla olevassa puutarhassa jossa on suihkulähde ja kaikkea.

Hare krishna-ruokaa Andrean kanssa.

Tähän en oo sentään vielä lähtenyt. 

2. Nähtävyydet

Nähtävyydethän nyt yleensä aina maksaa. En tiiä miksi. Mutta onneksi nokkela välttyy maksuilta näissäkin! Esimerkiksi yksi koko kaupungin suurimpia nähtävyyksiä on typerä Eureka Skydeck -torni jonka skydeckiltä siis näkee kivasti maisemat. Käynti reilu 20 dollaria. Say what? Onneksi tismalleen samat näkymät näkee Collins streetin Sofitel-hotellin 35 kerroksen ravintolasta jos kehtaa vaan tarpeeksi pokkana mennä. Sofitelissa on Torni-tyyppinen näköalaikkuna vessassa, josta nämäkin otokset ovat.

Kävin sit vessassa ottaa kuvia.

Toinen missä ihmiset täällä useasti käyvät on Melbournen eläintarha. No kuka mistään eläintarhasta haluaa mitään maksaa kun keskellä kaupunkia on vaikka mitä luontoa! St Kildan pingviineistä olenkin jo aiemmin kertonut, aivan ilmaista! (Kävin hiljattain kyllä myös varsinaisella pingviinisaarella eli Philip Islandilla, joka oli kyllä jokaisen pennosen väärti, siitä ehkä myöhemmin.) Lisäksi Yarra Bend Parkissa asustaa valtava flying fox-kanta, jotka voi päivisin nähdä nukkumassa puissa, ja illan tullen ne lähtevät kohisten lentoon. Se olisi tarkoitus vielä ennen lähtöä käydä tsiigaamassa.

3. Kulttuurielämä

Monessa museossa on ilmaisnäyttelyitä. Esimerkiksi Federation Squaren ACMI-museossa on mukava Screen worlds-näyttely audiovisuaalisen kulttuurin kehityksestä, ja National Gallery on Victoria on lähes kokonaan ilmainen. Fitzroyssa ja St Kildassa on paljon ilmaisia keikkapaikkoja, esim. Bar Open jossa on joka ilta 2-3 bändiä soittamassa, tai legendaarinen Espy St Kildassa jossa tiistai- ja keskiviikkoiltaisin on ilmaiset showcase-illat. Leffassa on kallista käydä, ja erityisesti paikallisten suosimissa ulkoilmaleffoissa, joissa näytökset on yleensä yli 20 dollaria. Onneksi Fed Squarella on silloin tällöin ilmaisia leffoja, ja myös Southgatessa on ilmaisia ulkoilmaleffoja kesäisin. Fed squarella on myös ilmaista meditaatiota ja taijia. Ja kaikkea muuta mahdollista.

4. Shoppailu

Täällä ei kannata shoppailla. Piste. Jos nyt jonkun vaatekappaleen erityisesti tarvitsee, niin se kannattaa hakea joko Cotton onista (mieluiten Bridge roadin outletistä jossa sen saa ehkä femmalla), tai Riversin clearance-myymälästä Bourke Streetiltä. Hyviä vaihtoehtoja jos niinku muoti ei kiinnosta ovat myös Big W (paikallinen Citymarket? mun työvaatteet eli mustat perustennarit sekä musta perus-t-paita molemmat n. 3 dollaria Big w:stä. Kyllä, minusta on tullut ihminen joka ostaa vaatteita sittarista) tai Reject shop, josta löytyy myös elintarvikkeita ja elektroniikkaa tosi halvalla (neljän dollarin kuulokkeet, viiden dollarin puuteri).

5. Juhliminen

Ei kannata. Piste.

Saa sitä tietty muutkin lähettää.

Joulun ihme

Jouluna tapahtui ihme ja kaksi kengurua kohtasivat jälleen toisensa <3

Jenny lennähti Melbourneen jouluaattoaamuna josta Perth-isäntämme Lachyn sekä tämän veljen opastamina suuntasimme Lachyn vanhemmille Camperdowniin. Jouluaatto on kuulemma Ausseissa vuoden suurimpia bilepäiviä, joten meillekin oli suunniteltu osallistuminen grillibileisiin kotikylässä.

Näkymiä Camperdownissa iltahämärässä.

Joulupäivänä sitten ajoimme Lachyn veljen ja tämän tyttöystävän asumuksille Warrnambooliin, joka on sattumoisin Great Ocean Roadin päätepiste.

Matkalla piipahdettiin katsomassa kukkuloita. 

Joulupäivän rantakävely.

Joulupäivän päätapahtumaa eli jouluillallista varten AJ:n ja Amandan luokse tulivat myös Amandan veljet tyttöystävineen, ja pojat grillasivat kun me muut joimme olutta. Perheen äiti oli hommannut paikalle jenkkityylisiä christmas crackereita eli sellasia ison karkin näkösiä paperipaketteja, joiden molemmista päistä vedetään kaverin kanssa ja sisältä paljastuu toiselle eli "voittajalle" kaikenmoista hassua, eli muun muassa tälläsiä tyylikkäitä kruunuja.

Ruokana oli paljon mereneläviä, joiden jäänteistä otin jostain syystä kuvan. Mutta mun mielestä tää vois hyvin olla joku hieno pavlova tai muu kakku.

 Illalla jaettiin vielä lahjoja ja minä ja Jennykin saatiin kauheasti kaikkea.

Tapaninpäivän rantahengailu.

Torstaina otimme sitten suunnaksi Great Ocean Roadin, joka on ollut mulle koko Melbournessa hengailuaikani pakkomielle. Amanda lähti ystävällisesti kuskiksi ja kolmistaan suoritimme tien nähtävyydet yhden ainoan päivän aikana.

Ensimmäinen etappi, Childers Cove.

Bay Of Islands.

Kuuluisa London Bridge, tai nykyisemmin kaiketi London Arch.

Siisteintä mun mielestä koko maisemassa on se miten noi kalliot on ihan pystysuoria koko matkalta.

Otway National Parkin saniais-sademetsää.

Triplet Falls.

Tulomatkalla onnistuttiin taidokkaasti ajamaan GORin päänähtävyyden eli 12 apostolin ohi. Kaikki Melbournesta paikalle saapuvat turistit ehtivät sinne vasta iltapäivällä, joten takaisintulomatkalla siellä olikin jo sitten paljon väkeä kameroineen. Mutta ovat ne silti komeat.

Lauantaiaamuna hyvästelimme ystävälliset isäntämme. Muistoksi joulusta jäi food babyn ja parinsadan valokuvan lisäksi jälleen ihailu ja ihmetys paikallisten ihmisten vieraanvaraisuutta kohtaan. Kaikilla keitä täällä tapaamme tuntuu ensinäkin olevan valtava talo jossa on liikaa makuuhuoneita, joihin on valmiiksi pedattu sohvasurffaajia odottavat sängyt, ja lisäksi kaikilla on hirveä hinku tarjota meille ruokaa ja ajaa meitä kaikkialle minne vain tahdomme. Tästä en tietenkään valita, mutta suomalaisen itsenäisenä ja itsepäisenä myös mulla on ollut siihen totuttelemista, että ihmiset oikeasti ovat tosi vieraanvaraisia ilman mitään taka-ajatuksia. Tarinan päätteeksi ajoimme Jennyn kanssa junalla Melbourneen, jossa kahden kengurun tiet jälleen erkanivat. Missä kohtaamme seuraavan kerran, se on vielä universumin päätettävissä. Ihanaa uutta vuotta kaverit - 2013, tule ja yllätä!