Ekat päivät!

Melkein kaksi viikkoa matkaa takana. Tuntuu siltä kuin oltaisiin oltu täällä pieni ikuisuus. Ollaan jo aivan oikeita australialaisia: meillä on bussikortit, pankkitilit, puhelinliittymät ja tax file numberit! Viime viikon kohokohta olikin ehkä se kun meille tuli postitse kotiin omilla nimillä pankkikortit! On tietysti aivan superhienoa että meillä on oikea kotiosoite täällä Australiassa, ja ollaankin

harkittu kaikenmaailman etukorttien hankkimista ihan vaan sen takia että a) meille tulisi postia ja b) tänne tulisi kaksin kappalein kaikkea mukavaa mainoskirjeitä meidän lähdön jälkeenkin.

Täällä on sujunut kaikki mainiosti: erinäisten maahan muuttamiseen liittyvien asioiden hoitamisen lisäksi ollaan käyty muun muassa katselemassa puita ja kukkia King's Parkissa, päiväretkellä Fremantlessa (jossa tapasin viiden vuoden tauon jälkeen vaihtarikaverini Sarahin, ja heitettiin Jennyn kanssa talviturkit eli käytiin pikauimassa - vielä on vähän kylmää), ulkoilmaelokuvanäytöksessä Northbridge Piazzalla (siellä näytetään aina keskiviikkoisin ilmaiseksi romanttisia komedioita ja tänäänkin on pakko mennä koska siellä näytetään klassikkopätkä 10 things I hate about you!) ja Caversham Wildlife Parkissa silittelemässä kenguruita. Eilen retkeiltiin Cottesloe Beachille, ja huominen ja perjantai olisi tarkoitus viettää Rottnest Islandilla, jota on kovasti kehuttu ihan jokapaikassa.  

Elämä on sillee aika rattosaa. Asutaan tälläsessä suurehkossa omakotitalossa jossa meitä hemmotellaan vähän suhteettomasti: meidät heitetään autolla suurin piirtein kaikkialle minne tahdotaan mennä, ruuat ilmestyy valmiina nenän eteen (okei, Jenny kyllä aina osallistuu ja mäkin välillä pilkon jotain) ja melkein mistään ei tarvitse maksaa. Onneksi, sillä tää on aika kallis kaupunki. Säät on vielä vähän epävakaisia: päivällä on lämmin (yleensä), mutta auringon laskettua tulee nopeasti aika viileä. Mutta kuukauden sisällä tulee kuulemma tuohonkin asiaan muutos. Sitä odotellessa:)

Vaikeinta tähän mennessä täällä on ollut vääränpuoleiseen liikenteeseen tottuminen. Alussa yritin muistisääntöä että katsoo vaan tietä ylittäessä eri suuntaan kuin Suomessa, mutta nyt sekään ei enää toimi koska mä en enää muista että mikä suunta Suomessa sitten on oikea. Sitten seison risteyksissä ihan hämmentyneenä ja katselen vaan joka suuntaan. Kaiken lisäksi autoilijat on aika aggressiivisia eikä lainkaan katso hyvällä mun toikkarointia.

Alla muodon vuoksi pari kuvaa, lisää Facebookissa.

Ootte kivoja, kuulemiin, pus pus!

Meidän kotitalo. Instadamn loi mukavan 60-lukulaisen tunnelman.

Näkymiä King's Parkista kaupungin keskustaan.

Täällä Comossa on paljon tällasia hauskoja silhuettihahmoja (taidetta?), joissa on reikiä oudoissa paikoissa.

Northbridge Piazzan ulkoilmaleffanäytös.

Tällasta ruokaa mulle täällä tarjoillaan. 

Kenguruita!